Terveisin Joanna

Kerran päätin jättää suuren kaupungin ja etsiä lisää rauhaa, vehreyttä ja tilaa. Muutin Helsingistä Keravalle, rinnallani vankkumaton puoliso ja vatsassa kasvava vauvanalku. Asetuimme pieneen keltaiseen rintamamiestaloon harjoittelemaan perhe-elämää ja huomaamaan muun muassa, kuinka mukava kaupunki Kerava vaikkapa kokonsa puolesta on. Saimme myös tuntea, miten paljon tekemistä perhearjessa onkaan – silloinkin, kun huolehtivia vanhempia on kaksi, perheenjäsenet ovat kaikki terveitä ja yleinen onnellisuus vallitsee. 

Vuosien saatossa perheemme laajeni nelijäseniseksi ja elin edelleen Kalevassa onnellisena siitä, että saan olla osa pientä kaupunkia, jossa asioihin saattoi kenties joskus vaikuttaa. Tein uutterasti töitä, kasvatin omia ja muiden lapsia, koulutin itseäni ja muita opettajia. 

Yritin samalla kiivaasti olla mukana kaupungin kehityksessä, tasa-arvoa lisäävässä toiminnassa, nuorten ja lasten asioilla, rasismin vastaisessa työssä, heikkojen ja sairaiden puolella. Mutta silti tuntui, että hyvää ei aina saanut kerrytettyä kuin läheisimpiä vaalimalla ja hellimällä. 

Mutta oikea väylä ja porukka löytyi, kun sain Annalta kutsun HykKeen. Löysin joukon uskomatonta ihmisenergiaa, joka toimii hyvän puolesta kotikaupungissani – katse kohti jokaisen ihmisen arvoista maailmaa. Halua auttaa ja sinnikkyyttä, ideoita ja tekoja, kaikkien iloksi ja hyödyksi. Ja ilman oman edun tavoittelua tai miljoonia muodollisuuksia. Olin vihdoin kotona.