Minun Keravani
Kerava on minun, sinun, meidän ja heidän. Kerava on meille jokaiselle omanlaisensa, eikä todellakaan kaikille sama. Siksi halusimme lähteä todentamaan kaupunkikulttuuria konkreettisesti. Hykke on hyvin kiinnostunut kaupunkilaisuudesta ja kaupunkilaisista, ja tästä syystä kaksi vuotta sitten käynnistyi yhteisötaideprojekti ”Minun Keravani”. Siinä pyritään tarkastelemaan ja todentamaan kaupunkikulttuuria eri keinoilla. Materiaalia kerätään eri tavoin kaupunkilaisilta ja yhdessä heidän kanssaan – onhan kyse heidän omasta ympäristöstään ja kokemuksestaan siinä.
Tähän mennessä materiaalia on kerätty lähinnä valokuvaamalla. Ensimmäisen kerran kuvasimme Kerava-päivänä ja viimeksi vuosi sitten Sampola takoo -tapahtumassa. Uusimmat kuvat ovat muutaman viikon takaisesta Kaikkien Kerava -tapahtumasta, jossa Hykke oli mukana.
Materiaalin keräämisessä ehdotonta on vuorovaikutus. On kunnia saada kuulla ihmisten tarinoita, sillä jokaisella on oma kokemuksensa ja historiansa kerrottavana. Kerava näyttäytyy monenlaisena, meille kaikille hyvin erilaisena.
Tavoitteena on saada kasaan vielä eri keinoin lisää erilaista materiaalia. Tavoitteenamme on tavoittaa se sosiaalinen todellisuus, jossa elämme. Olisi hienoa saada konkreettisesti näkyväksi keravalainen yhteisöllisyys ja olla omalta osaltaan vahvistamassa myös sitä. Aikomuksena on pitää jossain vaiheessa näyttely, johon kokoamme kaikki kerätyt materiaalit koko kansan katseltavaksi ja ihmeteltäväksi.
Mikäli haluat jakaa tarinasi / kuvasi sinun Keravastasi, voit lähettää meille sähköpostia (hyvakasvaakeravalla(at)gmail.com) tai jakaa kuvasi instagramissa ja / tai Facebookissa tunnisteella #minunkeravani
Katso marraskuun 2016 uudet Minun Keravani -kuvat tästä >>
Katso marraskuun 2015 kuvat tästä >>
Katso kesäkuun 2015 kuvat tästä >>
Kuullaan <3
Toivoo,
Sonja
Minun Keravani -projektin vastaava
P.S. Terveisiä kameran takaa: muutaman kerran on kysytty, miksei meillä ole studiosalamoita tai muuta “oikeaa laitteistoa” mukana, kun kuvaamme. Käytännön kuljetus- ja kustannussyiden lisäksi on myös se “inhimillinen” syy: kameran eteen istahtavat ihmiset ovat tällä tavalla rennompia, aidompia… enemmän omia itsejään, jos näin voi sanoa. He ovat siinä hetkessä, juuri sillä hetkellä – heidän ei ole tarvinnut ojentaa kravattiaan peilin edessä tai harjoitella oikeanlaista hymyä tai miettiä kuvauksessa, että “näytänköhän nyt siltä miltä muotokuvassa on näytettävä”. Näissä uusimmissa kuvissa osalla on toppatakki päällä vaikka ollaan sisätiloissa – he ovat juuri tulleet tapahtumaan ja Hykke oli ensimmäinen, mitä he kohtasivat. Aiemmin Kerava-päivässä otetuissa kuvissa taas ollaan kesäkuussa ulkona ja luonnon valossa. Kuvat ovat erilaisia ja kertovat juuri siitä hetkestä.Kuten SOnja ylempänä sanoi, kuvissa tärkeintä on vuorovaikutus.
P.S. uudelleen: myös Minun Keravani -päivänä kysyimme Hykkelässä käyneiltä, mistä asiasta ja ketä he haluaisivat kiittää Keravalla. Näistä ja muistakin kiitoksista kuulette lisää pian :)
