Elämäni ensimmäinen blogipostaus alkaa nyt, iik...
Moi, olen Kati,
38-vuotias keravalainen. Olen asunut Keravalla 2-vuotiaasta lähtien, eli pidän
itseäni paljasjalkaisena keravalaisena. Opiskelemassa kävin Lahdessa, mutta
sieltäkin kipitin aina kun mahdollista takaisin Keravalle. Ja kun
helsinkiläiset työkaverini vuodesta toiseen (hyväntahtoisesti) kuittailevat
Keravasta, niin aina löydän itseni puolustamasta Keravaa rinta rottingilla.
Suhtaudun Keravaan vähän niinkuin monesti suhtaudutaan omiin perheenjäseniin:
itse saan sitä arvostella, mutta kukaan ulkopuolinen ei! Tämä suuri rakkauteni
Keravaa kohtaan johtuu pääasiassa siitä, että täällä asuu lähestulkoon kaikki
ystäväni ja perhe. Ja onhan tämä tuttu ja turvallinen kaupunki, mutta toki on
myös paljon asioita, jotka voisi olla paljon paremminkin.
Viime talvena olin mukana
järjestämässä rauhallista mielenosoitusta hyvässä hengessä Keravalla lasten ja
nuorten asioiden puolesta. Ikinä aikaisemmin en ollut tehnyt mitään vastaavaa,
tai edes osallistunut mielenosoitukseen. Kokemus oli hieno ja monta asiaa
saatiin muutettua parempaan suuntaan. En tiedä saisiko näin sanoa, mutta olin
todella hämmästynyt siitä, että me oikeasti saimme muutoksia aikaan! Sitten
keväällä ja kesällä seurasin sivusta, kun tutut keravalaiset taistelivat
ekaluokkalaisten asioista, ja hekin onnistuivat todella hienosti ja muutos
tapahtui. Hämmästyttävää! Asioihin voi siis oikeasti vaikuttaa kun vaan ryhtyy
toimeen. Näistä kokemuksista jäi ajatus, että toimeen pitäisi tarttua enemmän
ja tehdä “jotain”. En vaan itse keksinyt että mitä se käytännössä voisi olla.
Olen monen vuoden ajan
etsiskellyt itselleni sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta, koska haluan tehdä
jotain hyvää. Muutamaa juttua olen kokeillutkin, mutta ehkä ne eivät sitten
kuitenkaan ole olleet sen mun juttu. Kun minua pyydettiin mukaan HykKeen,
jotenkin tiesin heti että tässä se nyt on. Mun juttu. Homma ei rajoitu vain
tiettyyn kohderyhmään, vaan koko Keravaan. Politiikka ei liity tähän HykKeilyyn
mitenkään ja asioita tehdään yhteistyössä kaupungin ja muiden tahojen kanssa.
Voidaan tehdä erilaisia asioita, isoja ja pieniä ja mukana saa olla sen verran
kun ehtii ja jaksaa. Ja kaupan päälle olen saanut tutustua aivan mahtaviin
keravalaisiin naisiin!
Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti